tiistai 20. lokakuuta 2015

Grande finale...

Niin siinä sitten kävi, että sain vielä lokakuussa aikaiseksi hälyttää paikalle Japsistarojen museoajoneuvotarkastajat. Olin jonkin verran epätietoinen siitä mitä kaikkea tarkastus pitäisi sisällään. Siitäkin huolimatta, vaikka jo aiemmin olin pikaisesti Hondan "esitarkastuttanut" ja ikäänkuin saanut hyväksynnännänkin, sekä suht huolellisesti tutustunut pyörämallin historiaan.

Epätietoisuus oli turhaa sillä tarkastajat olivat asiastaan innostuneita ja tietysti ohjeistivat miten tarkastus etenee aina muutosrekisteröintiin asti katsastuskonttorilla. Lausuntoon tuli huomautukset takavilkuista, jotka ovat tarvikeosat (ei alkuperäiset), sekä takavaihteistosta, joka on peräisin custom-sisarmallista. Vilkkuihin en edes ollut kiinnittänyt huomiota, mutta perämurikan sukulaissuhteen sentään tiesin. Tästä ei siis kunniamaininnoin selvitty, mutta riittävästi kuitenkin.

Oon kolmekymmppinen, oon kolmekymppinen, takana on luja putki...

Katsastuskonttorilla käynti oli lähinnä byrogratiaa, vaikka sielläkin tehtiin vielä pyörämallia koskevia tarkennuksia. Jostain syystä Honda oli maahantuonnin yhteydessä rekisteröity yksipaikkaiseksi. Nyt tämä epäkohta muutettiin ja voin jatkossa ottaa matkalle mukaan kyytiläisenkin. Lisäksi perämurikasta kirjattiin muutosprosentteja voimansiirtoon.

Homma on nyt siis lyöty pakettiin ja tästä lähtien edetään 38 euron vuotuisella liikennevakutuksella. Aiemminhan se oli noin 70 euroa per kuukausi. Nooh.., väliraha hurahtaa helposti vanhan pyörän varaosiin ja huoltoihin. Pitää alkaa kysellä josko joltakin löytyisi alkuperäiset takavilkut...

tiistai 15. syyskuuta 2015

Hiljaa hyvää tulee

Kaikenlaista muuta puuhaa kuin moottoripyöräily on eteen tullut. Nuoren perheen arki ei aina mahdollista paneutumista harrastuksille ja aika on kortilla. Parin vuoden aikana Sabreen on sentään öljyt vaihdettu ja lisäksi äänenvaimetimet alkukäyrineen. Ja olisiko kilometrejäkin kertynyt hulppeat 300 tai jotakin sinnepäin.

Tässä orastavan syksyn alla päivitän blogiin pari fiilistelykuvaa ajalta, jolloin omenapuut kukkii.


Ja lisätään vielä linkki dropbox-arkistoon, josta löytyy pyörämallia koskevaa materiaalia.

torstai 9. toukokuuta 2013

Pakoputkiston metsästystä

Jo aiemmin kerroin Sabren huonossa hapessa olevasta pakoputkistosta ja sen uusimistarpeesta. Talven aikana eBaysta tarttui parempikuntoiset alkukäyrät yhdysbokseineen. Nämä käyrät ovat lisäksi alkuperäiset kromatut ja kromaus on vielä suht hyvässä kunnossakin. Yhdysboksissa oli parissa paikkaa reikä, mutta kiitos työkaverille, ne saivat pikku paikat päällen.

Myös äänenvaimentajat menivät uusiksi. Melkein kahden kuukauden odottelun jälkeen cmsnl.com-nettikaupasta tuli alkuperäiset Sankei-vaimentajat ja lisäksi nippu tiivisteholkkeja ja prikkoja. No, pääasia, että löytyivät. Aikatauluja ei tämän harrastuksen parissa sovi laatia kovin kireiksi.

Uusi pakoputkisto Sankei-vaimentimineen
Lisäksi olin yhteydessä paikalliseen muoseotarkastajaan saadakseni vinkkejä lopullista museotarkastusta silmälläpitäen.

Katsaus V45 historiaan

V4-moottori ei 80-luvulla, tai ei aikaisemminkaan, moottoripyörissä ollut yleinen voimanlähde. Ja muutenkin tutuin se taisi olla Saab 96 voimanlähteenä 60-luvun lopulta alkaen. Honda moottoripyörissä V4-moottorin käyttö alkoi 70-luvun lopulla ja mistäpä muualtakaan kuin kilparadoilta. Ensimmäinen V4 koristi HRC-kilpurin konehuonetta vuonna 1979. Pyörämalli oli NR 500. Mikään normaali V4 ei ollut kyseessä, vaan esim. männät olivat ovaalin muotoiset ja siten venttiileitäkin sopi kuvioon kahdeksan per sylinteri. Käytännössä kyse oli siis melkein V8-moottorista. Näin harvinaisella konseptilla haluttiin saada aikaiseksi riittävän kilpailukykyinen moottori muiden valmistajien 2-tahtisten kiusaksi.

V 45 Sabressa ei noin persoonallista ratkaisua ole käytetty, vaan moottori on aito V4 ja venttiileitä on neljä per sylinteri. Tämä 750 kuutioinen moottori esiteltiin vuonna 1982. Minun pyöräni on siten ensimmäistä mallivuotta. Epävirallisten tietojen mukaan V4-moottoria käyttävä Sabre olisi ensimmäinen sarjavalmisteinen V4-moottoripyörä. Sabren sisarmalli, custom-henkinen Magna syntyi myös samana vuonna. 82-hevosvoimaisen mottorin käyntiääneen tuo oman leimansa sylinterien tahdistus, jossa oikean- ja vasemmanpuoleiset parit kulkevat samalla tahdistuksella.

V-FOUR voimanpesä.
 Sabre on otettu käytöön kesäkuussa 1982. Valmistusnumeron (V.I.N) perusteella se on rullattu ulos Hamamatsun tehtaalta Japanissa samana vuonna. Pyörä on Pohjois-Amerikan vientimalli ja tyyppikilven mukaan se täyttää mm. Californian-osavaltion silloiset muita tiukemmat päästönormit.

Tätä pyörämallia koskeva eräs mielenkiintoinen yksityiskohta on USA:n isoja tuontimoottoripyöriä koskeneet tuontitullit. Sen tarkoituksena oli suojella lähinnä H-D:n kaltaisia toimijoita japanilasivalmisteisia isoja ja tehokkaita moottoripyöriä vastaan. Tilanteen kriittisyydetä kertoo osansa mm. H-D:n isojen yli 700-kuutioisten mootooripyörien markkinaosuus USA:ssa; vuonna 1972 se hipoi 100 %, mutta vuoteen 1982 tullessa se oli enää 15 %. Ja samaan aikaan rekeisteröintien määrä jopa kaksinkertaistui.

Niimpä vuonna 1984-85 V45-moottori typistettiin lyhytiskuisemmaksi 700-kuutioiseksi ns. "Tariff busters" pyöräksi. Vastaavia  oli myös muilla japanilaismerkeillä kuten Yamahalla Seca (XS). Typistelyn lisäksi japanilaisvalmistajat alkoivat enemmissä määrin siirtää omaa valmistustaan USA:n maaperälle kiertääkseen korotettuja tuontitulleja.

Sabren elinkaari omana pyörämallina jäi verraten lyhyeksi, 1982-1985. Syitä tähän lienevät ennakkoluuloton toteutus kaikkine hienouksineen, jotka joiltain osin aiheuttivat Hamamatsun uudessa tehtaassa laatuongelmiinkin. Ison markkina-alueen USA:n kauppapolitiikan vaikutuksia voi vain arvailla, mutta ei niistäkään nyt ainakan etua pyörämallille ollut. Täällä vanhalla mantereella perinteiset rivinelikot houkuttelivat enemmän ostajakuntaa kuin oleellisesti kalliimpi V4-koneinen sporttinen matkapyörä. Suomessa pyörä (VF 750 S) maksoi maaliskuussa 1983 n. 34 000 markkaa.

V4-moottori jäi kuitenkin elämään Hondan tuotepaletissa eri muunnoksina sportti-, matka- ja custom-pyörien voimanlähteenä. Uusimpana versiona on VFR:n 1200-kuutioinen moottori, joten ei kai 80-luvun alussa Sabren parissa tehty pioneerityö hukkaan ole mennyt.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Alkuveryttelyt

Se taisi olla myöhäistä syksyä 2004 kun bongasin Aamulehden liitteestä Oriveteläisen autoliikkeen (9-tien auto) moottoripyörän myynti-ilmoituksen. Ilmoituksessa oli postimerkin kokoinen kuva pyörästä ja perustiedot: Honda V 45 Sabre, vuosimallia -82 ja mittarissa rapsakat 27 000 mailia. Pienen kuvan perusteella innostuin ottamaan pyörämallista lisää infoa ja aika nopeasti totesin, että kyseessä oli jonkin verran harvinainen kapistus suomenmaassa.

Seuraavana viikonloppuna tein matkan liikkeeseen katsastaakseni Hondan. Lokakuun lopun aamuna pyörä oli ulkosalla jokseenkin surkean oloinen, mutta lähti kuitenkin käymään kun sitä autolla hinattiin. Kaikki hallintalaitteet toimi moitteetta ja myös jarrut ja vaihdelaatikko tuntuivat käypäsiltä. Hinnasta päästiin yksimielisyyteen ja pyörä vaihtoi omistajaa kappakirjamerkinnällä: korjattavaksi.

Follow the leader - eli tässä esimakua siitä millaiseksi pyörän pitäisi muuttua

Honda V 45 Sabre, tai täällä meillä VF 750 S oli ilmestyessään varsin edistyksellinen laite. Kardaaniveto, nestekytkin, paineilmasäätöinen Pro-Link -jousitus takana, 16-venttiilinen V4 mottori yms. Erikoisuuksina olivat automaattisesti palautuvat syyntavilkut, täysin sähköinen mittaristo vikadiagnostiikalla ja vieläpä kuituoptinen varkaudenestojärjestelmä (hälyttimeen kiinnitetty vaijerilukko, jota ei voi katkaista ilman, että hälytin reagoi). Hienoa oli, että vaijeri on vielä tallella. Näistä hienouksista en juurikaan tiennyt ostaessani pyörää - ehkä onneksikin.

Honda lokakuussa 2004 ostopäivänä.

Ostohetkellä siinsi mielessä aika pikainenkin museointiprojekti, mutta samaan aikaan säädöksiä rukattiin niin, että museokelpoinen ajoneuvo olisi vasta 30 vuotta valmistumisvuoden päättymisestä. Vuosi 1982 tarkoittaa siis vuotta 2013 museorekisteröintimielessä. Eli kohta aika on tullut.

Tässä vuosien saatossa pyörä on saanut ylleen alkuperäisen punaisen värinsä, uusia osia, tarroja, huoltoa ja mittariinkin maileja n. 10 000. Viimeisinä neljänä vuotena ajelut on ollut todella harvassa ja pyörä onkin lähinnä odotellut lämpimässä tallissa projektin loppuunsaattamista.

Honda elokuussa 2011.
Tämän blogin tarkoituksena on kirjata vaiheita, joita täytyy käydä läpi jotta moottoripyörän saa museorekisteröityä. Nyt en ainakaan itse tiedä kuin perusperiaatteet. Samalla blogi voi jeesata muitakin samaa projektia miettiessään. Toivottavasti pyörä ei huomattavissa määrin tarvitse ehostamista. Pakoputkiston tiedän nyt olevan heikoin lenkki. Nyt alkukäyrät on maalattu mustaksi ja äänenvaimentimet ovat tarvike sliparit. Pitää etunenässä ainakin ne uusia - toivottavasti ebay:sta löytyy hyvää purkuosaa. Ainakin aikaisemmin osia on mukavasti löytynyt.